Vesiemme levähaitat Levien massaesiintymät sekä pohjan ja verkkojen limoittuminen ovat yleisimmät levien aiheuttamat haitat vesissä. Usein ne aiheutuvat sinilevistä. Runsaasti sinilevää sisältävää vettä ei saa käyttää juomavetenä, eikä se sovellu uimiseenkaan. Lisäksi levien runsastuminen voi haitata uimista. Leväkukinnat Kun levät nousevat suurina määrinä veden pinnalle ja muuttavat veden vihreäksi puuromaiseksi massaksi, puhutaan leväkukinnasta tai levien massaesiintymästä. Ilmiö on ollut tunnettu kauan ja siitä on mainintoja jo historiallisissa lähteissä. Suurin osa leväkukinnoista on sinilevien eli syanobakteerien aiheuttamia. Sinilevien massaesiintymisiä tavataan etupäässä likaantuneissa vesissä, vaikka ne ovat yleisiä myös luonnontilaisissa vesissä. Massaesiintymät haittaavat juomaveden valmistusta, koska ne lisäävät veden orgaanisen aineen määrää ja tukkivat vesilaitosten suodattimet. Lisäksi on vaara, että sinilevien sisältämät myrkyt läpäisevät vedenkäsittelyn ja myrkyllistä vettä joutuu vesijohtoverkkoon. Leväkukinnat rajoittavat myös veden virkistyskäyttöä. Esimerkiksi uiminen runsaasti sinileviä sisältävässä vedessä tai tällaisen veden käyttö löylyvetenä saattaa aiheuttaa allergiareaktioita, silmäoireita ja nuhaista oloa. Suun kautta nautittuna sinileviä sisältävä vesi saattaa aiheuttaa vatsavaivoja tai jopa myrkytyksen. Noin puolet sinilevien massaesiintymisistä on myrkyllisiä. Tämän vuoksi runsaasti sinileviä sisältävään veteen on suhtauduttava ikäänkuin se olisi myrkyllistä eikä sitä pidä käyttää lainkaan. Sinileväpitoinen vesi on aiheuttanut Suomessa eläinkuolemia. Levät limoittavat pohjan Levät limoittavat usein rantavyöhykkeen pohjassa olevat kivet ja muut vedenalaiset pinnat kuten esimerkiksi laiturien rakenteet, vaikka itse vedessä ei vielä olisikaan merkkejä rehevöitymisestä. Erityisesti meren rantojen vesirajassa esiintyy rihmamaisten viherlevien muodostamia kirkkaan vihreitä hiusmaisia kasvustoja. Usein viherlevät irtoavat alustastaan ajautuen rannoille, jonne ne muodostavat häiritseviä leväkasaumia. Myös puna- ja ruskolevät voivat aiheuttaa saman ilmiön. Veden pinnan laskiessa nopeasti saattaa rantakallioissa paljastua valkoinen tai harmaa vyöhyke, joka on muodostunut kallioihin kiinnittyneistä piilevistä. Levät haittaavat kalastusta Pyydysten nopea limoittuminen on usein kalastajien kiusana rehevöityneissä vesissä. Keväisin ja syksyisin limoittumisen syynä ovat yleensä piilevät, jotka takertuvat helposti verkon havakseen. Rihmamainen Hyalotheca dissiliens -levä limoittaa verkkoja vielä piileviäkin herkemmin. Se takertuu nopeasti verkkoihin, jolloin ne värjäytyvät mustiksi, tulevat limaisiksi ja raskaiksi ja niiden pyyntiteho heikkenee. Tämä laji on runsastunut erityisesti kirkkaissa, vähäravinteisissa järvissä. Sinilevät saattavat limoittaa verkkoja jo kevättalvella. Uimisesta kutinaa Sinilevät aiheuttavat uimareille iho-oireita. Myös muut eliöt saattavat kiusata uimareita. Eniten havaintoja on limalevistä ja järvisyyhystä. Gonyostomum semen -limalevän aiheuttamia haittoja todettiin Suomessa vasta 1970-luvun lopulla. Levä tarttuu ja hajoaa uimarin iholle muodostaen ruskehtavan kalvon, joka kuivuessaan kiristää ja ärsyttää. Levä on yleinen varsinkin ruskeissa, humuspitoisissa järvissä ja lammissa. Järvisyyhyn aiheuttaja on imumato, joka on vesilintujen loinen. Madon väli-isäntänä on kotilo, josta imumadon noin 0,1 millimetrin pituiset toukat vapautuvat veteen. Etsiessään uutta isäntää ne voivat tunkeutua linnun sijasta ihmisen tai joskus myös koiran ihoon. Järvisyyhy ilmenee ihon kutiamisena ja iholle nousevina näppylöinä. Uimisen jälkeen suositellaan suihkua tai ainakin voimakasta kuivaamista karkealla pyyheliinalla, jotta toukat eivät pääsisi tunteutumaan ihoon. Järvisyyhy on kiusallinen, mutta vaaraton vaiva, jonka oireet häviävät muutamassa päivässä. Aina ei ole kyse levistä Kevättalvella lumien sulaessa jäällä tai avannossa näkyy usein tummia kalvoja. Niiden aiheuttaja on usein noki, tuhka tai muu teollisuuden päästöistä, asuntojen lämmityksestä tai liikenteestä peräsin oleva lika. Joskus kalvot ovat tuulten kuljettamaa maasta irronnutta pölyä, jonka joukossa on hajonnutta kasvisolukkoa, siitepölyä tai mineraalihiukkasia. Alkukesällä vedessä tavattava vaalen keltainen öljymäinen kerros on männyn siitepölyä. Ajautuessaan tuulten mukana rantavesiin siitepöly muuttuu kellertäväksi haisevaksi massaksi. Myöhemmin kesällä kuusen suopursuruostesienen itiöt saattavat kasautua veden pintaan ja värjätä isoja vesialueita ruosteenpunaiseksi. Joskus harmaan tai punertavan limavaipan sisällä esiintyvät bakteereiksi oletetut organismit värjäävät vettä. Rautapitoisten lähteiden pinnalla on usein metallinhohtoinen, öljymäinen kalvo. Mitä levät ovat? Planktonlevät, joita tässä kutsutaan lyhyesti leviksi, koostuvat vapaasti veden mukana keijuvista mikroskooppisen pienistä kasveista ja sinilevistä eli syanobakteereista. Levien lajimäärä on hyvin suuri ja niitä tavataan kaikkialla maapallolla sekä vesissä että muissa ympäristöissä. Levälajit ja niiden runsaus määritetään vesinäytteestä mikroskoopin avulla. Levät ryhmitellään sinileviin, nieluleviin, panssarileviin, kultaleviin, silmäleviin ja viherleviin. Planktonlevien esiintyminen noudattaa vuosirytmiä. Talvella levämäärät ovat yleensä pieniä ja kesällä suuria. Tavallisesti levät ovat ihmiselle vaarattomia. Ne voivat kuitenkin runsastuessaan muodostaa massaesiintymiä, jotka haittaavat vesien käyttöä. Vesiemme laatu on pääosin hyvä Suomessa on noin 188000 järveä, joiden pinta-ala on yli viisi aaria. Vesistöjen yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan noin 80 % niistä on vedenlaadultaan erinomaisia tai hyviä, noin 17 % tyydyttäviä, noin 3 % välttäviä ja vain noin 0,3 % on pahoin likaantuneita. Jokien lukumääräksi on laskettu 647 (valuma-alue yli 100 km2 ja vähintään 10 km yhtenäistä uomaa, jota järvet eivät katkaise). Jokien kokonaispituudesta noin 44 % on laadultaan erinomaista tai hyvää, noin 26 % tyydyttävää ja noin 30 % huonoa tai välttävää. Yleensä puhtaat joet sijaitsevat Pohjois-Suomessa ja likaantuneet etelä-, lounais- ja länsi-Suomen rannikkoalueilla. Rannikkovesien suora pituus on noin 1100 km, mutta rikkonaisuuden vuoksi sen koko pituuden on arvioitu olevan noin 39000 km. Rannikkovedet ovat matalia ja ne ovat herkkiä kuormitukselle. Rehevöityminen on merkittävin vesiemme laatua heikentävä ongelma. Se ilmenee usein levien runsatumisen aiheuttamina haittoina. Rehevöitymisen pääsyy on ihmisen toiminta, mm. jätevesien johtaminen, haja-asutusalueilta tuleva kuormitus ja maatalous. Ohjeita vesien käytölle, kun havaitset levähaitan Sinilevät Älä käytä runsaasti sinilevää sisältävää vettä juomavetenä. Älä päästä lapsia levämassan tahrimaan rantaan. Pidä myös koti- ja lemmikkieläimet poissa rannasta. Älä ui runsaasti levämassaa sisältävässä vedessä. Älä niele levien värjäämää vettä. Älä käytä leväpitoista vettä löylyvetenä. Järvisyyhy Vältä uimista ruohikkoisessa rantavedessä, jossa järvisyyhyä aiheuttavat imumadon toukat tyypillisesti esiintyvät. Mene mielummin uimaan pitkän laiturin päästä. Käy suihkussa uinnin jälkeen tai ainakin kuivaa iho karkealla pyyhkeellä. Lisätietoja antavat Kuntien terveystarkastajat ja ympäristönsuojelusihteerit Alueelliset ympäristökeskukset Suomen ympäristökeskus Lähde: Suomen ympäristökeskus