Kaikkien jätevesien yhteiskäsittely
Kun käymäläjätevesi johdetaan talosta samassa putkessa harmaan jäteveden kanssa, puhutaan yksivesiviemäröinnistä ja kaikkien jätevesien yhteiskäsittelystä. Kaikkien jätevesien yhteiskäsittely puhdistusvaatimukset täyttävästi edellyttää käytännössä mekaanisen ja biologisen prosessin lisäksi kemiallista prosessia. Pelkät perinteiset saostussäiliöt toimivat mekaanisena käsittelynä poistaen kiintoaineesta valtaosan, mutta orgaanisesta aineesta ja ravinteista alle viidenneksen. Jätevesien saostus ei siis riitä täyttämään puhdistusvaatimuksia, vaan kaipaa jatkokäsittelyn joko maaperäkäsittelyssä tai laitepuhdistamossa. Saostussäiliöitä käytetään edelleen esikäsittelynä näissä menetelmissä.
Kolmiosastoisen saostussäiliön toimintaperiaate: Vettä painavammat partikkelit laskeutuvat säiliön pohjalle ja kevyemmät nousevat pinnalle (kiintoaines). ”Kirkaste”, jossa on ravinteet ja orgaaninen aines ovat liuenneina, jatkaa matkaansa t-haaran kautta seuraavaan osioon ja viimeisestä osiosta jatkokäsittelyyn.
Jatkokäsittelyvaihtoehtoja ovat maaperäkäsittelymenetelmät, eli imeytyskenttä ja maasuodattamot sekä tarpeen mukaan myös tehostettu fosforin poisto. Useimmat laitepuhdistamot sisältävät jo itsessään rakenteet mekaanisen, biologisen ja kemiallisen puhdistusprosessin järjestämiseen. Mikäli jäteveden käsittely omalla tontilla ei onnistu, eikä viemäriin ole mahdollista liittyä, voi jätevedet myös koota umpisäiliöön josta ne kuljetetaan muualle käsittelyyn.
Niin maaperäkäsittely kuin erityisesti laitepuhdistamo toimii paremmin, jos jätevesikuormitus on tasaisempaa. Aina kannattaakin ennen jätevesijärjestelmän uusimista selvittää mahdollisuus tehdä yhteinen järjestelmä naapureiden kanssa.
Vanhojen saostussäiliöiden hyödyntäminen
Mikäli kiinteistöllä jo vanhastaan olevat saostussäiliöt ovat hyväkuntoisia ja toimivia, voi niitä hyödyntää osana uutta järjestelmää. Maaperäkäsittelyssä saostussäiliöt toimivat esikäsittelynä ja laitepuhdistamovalmistajilla on laitemalleja, joita voi asentaa olemassa oleviin kaivoihin. Säiliön voi myös tiivistää siten, että se toimii umpisäiliönä. Tärkeätä on, että rakenteet ovat ehjät ja kestävät, esimerkiksi vanha betoni on usein herkkä murentumaan, jolloin se saattaa mennä rikki rakennus- tai asennustöiden aikana tai myöhemmin. Maaperäkäsittelyssä erityisen tärkeää on, että saostussäiliöissä on toimivat t-haarat, jotta imeytysputket eivät pääsisi tukkeutumaan rasvasta ja lietteestä. Mikäli betoniset saostussäiliöt ovat yli kymmenen vuotta vanhat, kannattaa niidenkin uusimista harkita järjestelmän kunnostamisen yhteydessä.
Naapureiden tai kylän yhteinen jätevesijärjestelmä
Naapureiden ja kylän yhteisratkaisuissa käytetään samaa tekniikkaa kuin kiinteistökohtaisissakin puhdistamoissa. Isommassa yksikössä puhdistustulos on kuitenkin yleensä häiriöttömämpi ja parempi, koska jätevesikuormitus on tasaisempaa ja prosessia on helpompi hallita.
Mahdollisuus liittyä vesihuoltolaitoksen viemäriverkostoon kannattaa aina selvittää, ennen pienempien yksiköiden, kuten kiinteistökohtaisen tai kyläkohtaisen puhdistamon suunnittelua. On kuitenkin kyliä, joissa on tiheää asutusta, mutta kylä sijaitsee kaukana olemassa olevasta viemäriverkostosta. Kylä voi myös sijaita tärkeällä pohjavesi- tai ranta-alueella, jolloin kaikki käsitellytkin jätevedet on johdettava alueen ulkopuolelle. Tällöin vaihtoehtona voi olla kylän tai muutaman kiinteistön yhteisen jätevedenpuhdistamon rakentaminen.
Kyläpuhdistamot
Tällainen keskitetty viemäröinti on yleensä kannattavampaa kuin kiinteistöjen omat ratkaisut, jos alueella on vähintään viisi kiinteistöä kilometrillä tai 20 kiinteistöä neliökilometrillä. Viemäröinnin järjestäminen voidaan toteuttaa joko asukkaiden välisillä kirjallisilla sopimuksilla, yhtymänä tai osuuskuntana. Jos hankkeelle haetaan avustuksia, tulee toiminnan olla järjestäytynyttä. Avustusta voi hakea kunnalta ja alueelliselta ELY-keskukselta. Jos kyläpuhdistamolla on liittyjiä yli 50 henkilöä tai jätevettä käsitellään yli 10 m3 päivässä, luokitellaan se vesihuoltolaitokseksi. Tuolloin sillä on samat oikeudet ja velvoitteet kuin kunnallisellakin vesihuoltolaitoksella.
Naapuruston yhteiset järjestelmät
Harvempaan asutuilla alueilla mahdollisuutena on tehdä naapureiden yhteisiä järjestelmiä. Yhteinen järjestelmä on kiinteistöä kohden yleensä edullisempia sekä investointi- ja huoltokustannuksiltaan. Naapureiden yhteisestä järjestelmästä kannattaa sopia kirjallisesti. Rasite yhteisjärjestelmästä siirtyy kiinteistökaupassa myös uudelle omistajalle.
Yhteisratkaisuissa käytetään samaa tekniikkaa, kuin kiinteistöjen omissa puhdistamoissa
Kylän tai naapuruston jätevesijärjestelmä voi olla maaperäkäsittely (eli maahan imeytys tai maasuodattamo) tai laitepuhdistamo. Isommassa yksikössä puhdistustulos on kuitenkin yleensä häiriöttömämpi ja parempi, koska jätevesikuormitus on tasaisempaa ja prosessia on helpompi hallita. Puhdistamon hoidosta kannattaa tehdä sopimus huoltofirman kanssa. Puhdistamon omistajien on kuitenkin aina syytä tuntea puhdistusprosessin toiminta ja hoitaa puhdistamon viikoittainen seuranta ja toiminta yllättävissä tilanteissa.
Jäteveden puhdistus maaperässä – imeytyskenttä
Imeytyskentässä jätevedet puhdistuvat kulkeutuessaan maakerrosten läpi ja ne päätyvät lopulta pohjaveteen. Onnistunut imeyttäminen edellyttää sopivaa maaperää: savimailla ja pohjavesialueilla imeyttäminen ei onnistu! Imeytyskentän sijasta käytetään nykyisin usein maasuodattamoa.
Maaperäkäsittelyssä (imeytykenttä ja maasuodattamo) jätevesi puhdistuu suotautuessaan joko luonnollisen maaperän tai tarkoitusta varten rakennetun suodatuskentän läpi.
Nykyaikaista imeytyskenttää ei tule sekoittaa aikaisemmin käytössä olleisiin imeytysputkiin, jotka toimivat jäteveden maahan johtamisen rakenteena.
Nykyaikaiseen imeytyskenttään kuuluu
- saostussäiliöt,
- imeytysputket tuuletusputkineen
- imeytykseen sopiva maaperä
Imeytyskentässä jätevedet johdetaan saostuskaivokäsittelyn jälkeen maaperään, jossa jätevesi puhdistuu biologisten ja kemiallisten prosessien seurauksena. Kuvassa harmaan jäteveden imeytyskenttä. Joissain tapauksissa imeytyskentän voi rakentaa myös kaikkien jätevesien yhteiskäsittelyä varten.
Saostussäiliöt ja imeytysputket
Jätevedet johdetaan imeytysputkiin saostussäiliön kautta (3-osastoinen tai vastaava kiintoaineen pidätyskyky). Saostussäiliössä tulee olla T-haarat, jotta vettä kevyemmät rasvat ja vettä raskaammat kiintoaineet jäävät saostussäiliöön, eivätkä karkaa tukkimaan suodatuskenttää tai sen imeytysputkia. Saostussäiliöstä vesi johdetaan jakokaivoon, joka jakaa veden tasaisesti imeytysputkiin.
Maaperän mikrobit poistavat jätevedestä orgaanista ainesta, bakteereja ja typpeä. Osa fosforista sitoutuu maahan, mutta ajan myötä fosforinpoistoteho heikentyy. Siksi maaperäkäsittelyn fosforinpoisto tulee usein tehostaa kemiallisesti, ainakin tiukemman puhdistusvaatimustason alueilla. Imeytysputkien päästä lähtee maan pinnalle tuuletusputket, joiden kautta ilma virtaa tuulettamaan suodatuskenttää ja varmistaa puhdistustyötä tekevien eliöiden hapen saannin. Tuuletuksen tulee toimia koko järjestelmän läpi aina kiinteistön katolle asti.
Imeytykseen soveltuva maaperä
Imeytyskenttää suunnitellessa tulee selvittää tarkasti maaperän ominaisuudet ja varmistua siitä, että pohjavesi on riittävän kaukana imeytyspinnasta, jotta jätevesi ehtii puhdistua ennen pohjaveteen päätymistä. Maaperän ominaisuuksia voi selvittää esim. maaperätutkimuksella, jossa maahan kaivetaan kuoppaa ja tehdään imeytyskokeita todellisessa imeytyssyvyydessä eli 1-2 m maanpinnasta. Jos hiekka on liian hienoa, ei jätevesi suodatu riittävän nopeasti kentän läpi ja kenttä tukkeutuu. Jos hiekka on karkeampaa, ”hulahtaa” vesi kerroksen läpi, eivätkä mikrobit ehdi tehdä puhdistustyötään. Pohjavedenpinnan taso voidaan selvittää kairauksilla tai läheisten talousvesikaivojen vedenpinnan korkeuksista.
Jos maaperä ei läpäise vettä riittävästi tai pohjaveden pinta on lähellä, rakennetaan imeytyksen sijasta suodatuskenttä.
Imeytyskentän poikkileikkaus.
Imeytyskenttä sijoitetaan tontille niin, ettei pohjaveden virtaussuunnassa alapuolella ole talousvesikaivoja. Tavallinen imeytyskenttä on pinta-alaltaan noin 30 m2. Maanpinnalle maaperäkäsittelystä jää näkyviin ilmastointiputket (noin metrin korkeudella) ja kaivojen kannet. Kenttä muotoillaan aina kumpareeksi pintavesien pois johtamiseksi. Pintarakenteita ei saa tehdä liian tiiviiksi, jotta hapen kulku ei esty. Kentän päälle voi istuttaa matalajuurisia kasveja, mutta kentän päältä ei saa ajaa eikä poistaa lunta talvella, eikä siinä saa antaa kasvaa pitkäjuurisia kasveja tai puita. Imeytyskentän erikoisratkaisuja ovat kumpareimeytys ja kasvu- ja levitysalustoilla rakennettu imeytyskenttä. Kumpareimeytyksessä varmistetaan riittävän pitkä etäisyys pohjaveden pintaan ja kasvu- ja levitysalustoilla voidaan pienentää kentän pinta-alaa.
Imeytyskentän puhdistustehoa ei ole mahdollista selvittää, koska edustavan näytteen otto järjestelmästä lähtevästä vedestä ei ole mahdollista. On kuitenkin perusteltua arvioida, että imeytyskentällä saavutetaan jotakuinkin vastaavia puhdistustuloksia kuin maasuodattamolla.
Maaperäkäsittely vaatii hoitoa ja huoltoa huomattavasti vähemmän kuin laitepuhdistamo. Saostussäiliö tulee tyhjentää riittävän usein, yleensä vähintään kaksi kertaa vuodessa. Tyhjennyksestä kannattaa tehdä sopimus loka-autoyrittäjän kanssa. Tyhjennyksen jälkeen saostussäiliö tulee täyttää vedellä, jotta kiintoaine ja rasva eivät karkaa tukkimaan kenttää tai imeytysputkia eikä maaperän noste liikuta saostussäiliötä. Muovinen saostussäiliö tulee ankkuroida rakennusvaiheessa. Jakokaivon säädöt tulee myös tarkistaa pari kertaa vuodessa, jotta kenttä kuormittuu tasaisesti ja toimii mahdollisimman pitkään.
Oikein suunnitellun, rakennetun ja hoidetun imeytyskentän elinikä on 20-30 vuotta. Pikkuhiljaa imeytyskenttä kuitenkin voi kyllästyä vedellä ja aineksella ja tukkeutua. Kentän voi jättää lepäämään paikoilleen ja rakentaa uuden. Mikäli maamassat poistetaan käytöstä, voi ne läjittää omalle tontille tai viedä jäteasemalle. Toimivat saostussäiliöt ja osa muista rakenteista voidaan käyttää uudessa järjestelmässä hyödyksi.
Jäteveden puhdistus maaperässä – maasuodattamo
Maaperäkäsittelyssä (imeytyskenttä ja maasuodattamo) jätevesi puhdistuu suotautuessaan varten rakennetun suodatuskerrosten läpi. Maasuodattamoon kuuluu
- saostussäiliöt,
- suodatuskenttä imeytysputkineen, hiekkakerroksineen ja kokoomaputkineen,
- kokoomakaivo ja purkupaikka, sekä
- mahdollinen tehostettu fosforinpoisto.
Maasuodattamossa jätevedet johdetaan saostuskaivokäsittelyn jälkeen maaperään, jossa jätevesi puhdistuu biologisten ja kemiallisten prosessien seurauksena. Puhdistuneet jätevedet kerätään kokoomakaivon kautta purkupaikkaan. Maasuodattamon fosforinpoistokyky heikkenee ajan myötä, joten sitä on syytä tehostaa. Tehostamiseen on kolme tapaa: 1) kemikaalin syöttö vesikalusteissa, jolloin fosfori saostuu saostuskaivoihin, 2) kenttään rakennettu erityinen hiekkakerros ja 3) jälkisaostus.
Saostussäiliö, imeytys ja tuuletus
Jätevedet johdetaan imeytysputkiin saostussäiliön kautta (3-osastoinen tai vastaava kiintoaineen pidätyskyky). Saostussäiliössä tulee olla T-haarat, jotta vettä kevyemmät rasvat ja vettä raskaammat kiintoaineet jäävät saostussäiliöön, eivätkä karkaa tukkimaan suodatuskenttää tai sen imeytysputkia. Saostussäiliöstä vesi johdetaan jakokaivoon, joka jakaa veden tasaisesti imeytysputkiin. Imeytysputkien päästä lähtee maan pinnalle tuuletusputket, joiden kautta ilma virtaa tuulettamaan suodatuskenttää ja varmistaa puhdistustyötä tekevien eliöiden hapen saannin. Tuuletuksen tulee toimia koko järjestelmän läpi aina kiinteistön katolle asti. Jos jätevesi pumpataan suodatuskenttään, tulee saostussäiliön ja jakokaivon välinen ilman kulku turvata erillisellä tuuletusputkella.
Maaperäkäsittely ja fosforinpoisto
Maaperän mikrobit poistavat jätevedestä orgaanista ainesta, bakteereja ja typpeä. Osa fosforista sitoutuu maahan, mutta ajan myötä fosforinpoistoteho heikentyy. Siksi maaperäkäsittelyn fosforinpoisto tulee usein tehostaa kemiallisesti, ainakin tiukemman puhdistusvaatimustason alueilla. Fosforia sitova aine lisätään joko suodatinhiekan sekaan tai erilliseen fosforinpoistokaivoon suodatuskentän jälkeen. Fosforia sitovaa kemikaalia on mahdollista lisätä myös ennen jäteveden johtamista saostussäiliöön.
Varsinainen suodatuskerros tulee rakentaa rakeisuuskäyrän mukaan seulotusta 0-8 mm suodatinhiekasta. Jos hiekka on liian hienoa, ei jätevesi suodatu riittävän nopeasti kentän läpi ja kenttä tukkeutuu. Jos hiekka on karkeampaa, ”hulahtaa” vesi kerroksen läpi, eivätkä mikrobit ehdi tehdä puhdistustyötään.
Maasuodatuksessa on useita kerroksia (jako-, suodatus- ja kokoomakerros) sekä kahdet putket (imeytys- ja kokoomaputket).
Kokoomakerros ja purku
Imeytetty vesi kerätään suodatuskerroksen alapuolelta kokoomaputkilla johdettavaksi kokoomakaivoon. Kokoomaputkien päästä lähtee maan pinnalle tuuletusputket, joiden kautta ilma virtaa tuulettamaan suodatuskenttää ja varmistaa puhdistustyötä tekevien eliöiden hapen saannin. Kokoomakaivosta puhdistunut vesi johdetaan tarvittaessa fosforinpoistokaivoon ja sieltä edelleen kivipesään tai ojaan. Jos fosforia sitova materiaali on lisätty ennen kenttää tai kentän rakenteisiin, johdetaan puhdistunut jätevesi suoraan purkupaikkaan. Kokoomakaivo toimii myös näytteenottokaivona.
Maasuodattamo sijoitetaan tontille niin, ettei pohjaveden virtaussuunnassa alapuolella ole talousvesikaivoja. Tavanomainen maasuodattamo on pinta-alaltaan noin 30 m2. Maanpinnalle maaperäkäsittelystä jää näkyviin ilmastointiputket (noin metrin korkeudella) ja kaivojen kannet. Maasuodattamo muotoillaan aina kumpareeksi pintavesien pois johtamiseksi. Pintarakenteita ei saa tehdä liian tiiviiksi, jotta hapen kulku ei esty. Suodattamon päälle voi istuttaa matalajuurisia kasveja, mutta kentän päältä ei saa ajaa eikä poistaa lunta talvella, eikä siinä saa antaa kasvaa pitkäjuurisia kasveja tai puita. Perinteinen maasuodattamo vaatii vähintään kaksi metriä korkeuseroa kiinteistön lähtöviemärin ja puhdistettujen jätevesien purkupaikan välille. Maasuodattamon erikoisratkaisuja ovat kumparemaasuodattamo, vaakavirtausmaasuodattamo tai kasvu- ja levitysalustoille rakennettu maasuodattamo. Jätevesi voidaan myös pumpata suodatuskenttään tai kentästä purkupaikkaan. Pumppaaminen lisää maasuodattamon soveltuvuutta hyvin erilaisiin paikkoihin.
Oikein rakennetut ja säännöllisesti hoidetut maasuodattamot toimivat yleensä muutaman vuoden puhdistusvaatimuksen täyttäen. Vuosien myötä maaperän luontainen fosforinsitomiskyky kuitenkin heikkenee ja sitä on tehostettava kemikaalilla. Tehostetulla fosforinpoistolla varustelulla maasuodattamolla on edellytykset toimia puhdistusvaatimuksen täyttäen 20-30 vuotta tai niin pitkään kuin fosforinsitomisaineen teho riittää.
Maasuodattamossa suolistoperäiset bakteerit pidättyvät suodattaviin maakerroksiin suhteellisen hyvin ja suodattamon purkuputkesta tuleva vesi on keskimäärin hygieenisesti puhtaampaa kuin laitepuhdistamosta lähtevä vesi. Toisaalta pohjaveden hygieeninen pilaantumisriski on suurempi kuin laitepuhdistamossa, sillä maaperäkäsittelyssä osa jätevedestä lähes poikkeuksetta imeytyy maaperään kokoojaputkista huolimatta. Siten todellista hygieenistä puhdistustehoa on lähes mahdotonta määrittää. Jätevesien maaperäkäsittelylle onkin tiukkoja rajoituksia ja esimerkiksi pohjaveden muodostumisalueilla se ei ole hyväksytty käsittelymenetelmä.
Maaperäkäsittely vaatii hoitoa ja huoltoa huomattavasti vähemmän kuin laitepuhdistamo. Saostussäiliö tulee tyhjentää kaksi kertaa vuodessa. Tyhjennyksestä kannattaa tehdä sopimus loka-autoyrittäjän kanssa. Tyhjennyksen jälkeen saostussäiliö tulee täyttää vedellä, jotta kiintoaine ja rasva eivät karkaa tukkimaan suodatuskenttää eikä maaperän noste liikuta saostussäiliötä. Muovinen saostussäiliö tulee ankkuroida rakennusvaiheessa. Jakokaivon säädöt tulee myös tarkistaa pari kertaa vuodessa, jotta kenttä kuormittuu tasaisesti ja toimii mahdollisimman pitkään. Mikäli fosforin poisto tapahtuu kentän jälkeen, tulee huolehtia fosforinpoistomassan vaihtamisesta parin vuoden välein.
Oikein suunnitellun, rakennetun ja hoidetun imeytyskentän elinikä on 20-30 vuotta. Pikkuhiljaa imeytyskenttä kuitenkin voi kyllästyä vedellä ja aineksella ja tukkeutua. Kentän voi jättää lepäämään paikoilleen ja rakentaa uuden. Mikäli maamassat poistetaan käytöstä, voi ne läjittää omalle tontille tai viedä jäteasemalle. Toimivat saostussäiliöt ja osa muista rakenteista voidaan käyttää uudessa järjestelmässä hyödyksi.
Jätevesien puhdistus laitepuhdistamossa
Laitepuhdistamot ovat kokonaan tai ainakin osittain tehdasvalmisteisia jätevedenkäsittelylaitteita. Puhdistusprosessi on sama kuin kunnallisillakin jätevedenpuhdistamoilla. Puhdistamossa biologinen prosessi poistaa orgaanista ainesta ja typpeä ja kemiallinen sitoo fosforia. Laitepuhdistamoon jätevesi johdetaan yleensä ilman esikäsittelyä.
Laitepuhdistamo koostuu yleensä tehdasvalmisteisestä säiliöstä tai säiliöistä, ohjauskeskuksesta sekä purkujärjestelyistä. Markkinoilla on kymmeniä eri laitemalleja.
Tyypillisimmillään laitepuhdistamossa on aktiivilieteprosessi. Prosessisäiliössä jätevettä ilmastetaan, jotta mikrobit voivat tehdä biologista hajotusta. Tämän jälkeen ilmastus pysäytetään ja liete laskeutuu prosessisäiliön pohjalle. Fosforinpoistoa tehostetaan kemikaalilisäyksellä. Pinnalle selkeytynyt puhdistettu jätevesi johdetaan kivipesään tai ojaan. Laitepuhdistamo voi olla tällä tavalla ”jatkuvatoiminen”, jolloin vettä virtaa sisään ja ulos pikkuhiljaa. Panospuhdistamossa jätevettä taas puhdistetaan nimen mukaisesti määrätyn kokoinen panos kerrallaan. Jätevesi tulee ensin keräyssäiliöön, ja kun jätevettä on riittävä määrä, pumpataan vesi prosessisäiliöön. Puhdistunut vesi pumpataan purkupaikkaan myös panoksena, mikä edellyttää riittävää tilavuutta purkupaikassa.
Biosuotimessa jäteveden lika-aineita ”syövä” mikrobikasvusto kasvaa suodinmateriaalin esim. kiven, muovin tai kuidun pinnalle. Biosuotimet poistavat hapekkaissa oloissa hyvin orgaanista ainesta, mutta niiden ravinteiden sitomiskyky on riittämätön kaikkien jätevesien käsittelyyn. Bioroottorissa hajottajamikrobit kasvavat pyörivän sylinterin pinnalle. Sylinterin pyöriessä bakteerit ovat vuorotellen jäteveden alla ja ilmassa. Biologisen vaiheen jälkeen jätevesi pumpataan jälkiselkeytykseen ja edelleen purkupaikkaan. Kaikkien jätevesien yhteiskäsittely edellyttää kemiallista puhdistusta, mitä varten useisiin laitepuhdistamoihin on nykyään valmiiksi asennettuna asianmukaiset rakenteet.
Markkinoilla on myös saneerauspaketteja, joilla hyväkuntoiset saostussäiliöt voi muuttaa laitepuhdistamoksi.
Laitepuhdistamo vie vain vähän tilaa tontilla ja on suhteellisen nopea ja helppo asentaa. Puhdistamo vaatii sähköliittymän ja ohjauskeskuksen hälytysjärjestelmineen. Puhdistusprosessin hallitseminen on haastavaa, koska yhden kiinteistön jätevesimäärät ja jäteveden laatu vaihtelevat suuresti päivittäin. Laitepuhdistamo onkin herkkä häiriöille. Tämän vuoksi kannattaa aina selvittää mahdollisuudet rakentaa yhteinen järjestelmä naapureiden kanssa. Laitepuhdistamo soveltuu huonosti vain osan vuotta käytössä oleville rakennuksille.
Laitepuhdistamo on suhteellisen helppo asentaa paikoilleen, mutta sen hoitaminen vaatii suurta innostusta ja säännöllistä työtä. Puhdistusprosessia tarvitsee tarkkailla viikoittain ja häiriötilanteisiin puuttua välittömästi. Puhdistamoon täytyy lisätä fosforinpoistokemikaalia useita kertoja vuodessa ja huolehtia ylimääräisen lietteen poistosta säännöllisesti. Prosessin hallitseminen yhden perheen jätevesimäärillä on haastavaa, kun puhdistamoon tulevan veden määrä on vähäinen ja sen laatu vaihtelee koko ajan.
Likimain kaikilla markkinoilla olevilla laitepuhdistamoilla on mahdollisuus oikein hoidettuna toimia puhdistusvaatimukset täyttävästi. Tehtyjen tutkimusten mukaan monet laitepuhdistamot eivät kuitenkaan normaalikäytössä toimi lainsäädännön vaatimusten mukaisesti. Samankin laitevalmistajan puhdistamoista osa toimii ja suuri osa ei. Tärkein syy laitepuhdistamoiden toimimattomuuteen on puhdistamon säännöllisen hoidon laiminlyöminen.
Laitepuhdistamoilta lähtevä vesi on havaittu olevan hygieenisesti likaisempaa kuin maaperäkäsitellyssä jätevedessä. Laitepuhdistamoilta lähtevän veden bakteeripitoisuudet fekaalisten koliformisten bakteerien osalta ovat vaihdelleet suuresti. Pitoisuudet ovat olleet muutamista sadoista jopa miljooniin [pmy/100 ml].
Laitepuhdistamo vaatii jatkuvaa tarkkailua. Viikoittaisilla käynneillä tarkistetaan silmämääräisesti prosessin toimivuus, kemikaalin määrä ja kulutus sekä tehdään mahdollisesti lietteen laadun ja määrän tarkastukset. Teknisten laitteiden vuosittaiset huollot vaativat ammattilaisen käynnin kiinteistöllä. Vuosihuollosta voi sopia huoltosopimuksella. Sopimus ei kuitenkaan vapauta kiinteistön haltijaa laitteiston jatkuvasta seurantavastuusta. Ylijäämälietteen poisto tehdään 2-4 kertaa vuodessa joko loka-autolla tai laitteen oman keräysjärjestelmä tyhjentämällä. Liete toimitetaan kunnan hyväksymään käsittelyyn. Loka-auton tulee päästä puhdistamon lähelle myös talvella. Laitevalmistaja toimittaa tarkemmat käyttö- ja huolto-ohjeet laitteen mukana.
Jäteveden varastoiminen umpisäiliössä
Umpisäiliö ei ole jäteveden käsittelymenetelmä, vaan siinä jätevesi varastoidaan ja kuljetetaan muualle puhdistettavaksi. Järjestelmä on kallis käytettynä kaiken jäteveden varastointiin ja soveltuukin paremmin mm. loma-asunnoille, pelkkien käymäläjätevesien varastointiin tai väliaikaiseksi ratkaisuksi. Umpisäiliö voi olla ainoa sallittu ratkaisu tärkeillä pohjavesi- ja ranta-alueilla.
Umpisäiliö on tiivis rakenne, jonne tulee vain tuloputki ja josta lähtee vain tyhjennystä varten tarkoitettu nousuputki. Purkuputkea ei luonnollisesti ole.
Jäteveden umpisäiliön tulee olla täysin vesitiivis ja se on hyvä varustaa täyttymishälyttimellä. Täyttymishälytin voi olla mekaaninen tai elektroninen. Umpisäiliö on myös ankkuroitava pohjaveden nostetta vastaan. Miesluukulla varustettua umpisäiliötä on helpompi pestä ja tarkkailla mahdollisia routavaurioita.
Umpisäiliö tulee sijoittaa niin, että sen viereen pääsee loka-autolla kaikissa olosuhteissa (talvella, kelirikkoaikaan, kesällä nurmikkoa pilaamatta jne). Umpisäiliö on tyhjennettävä kunnan osoittamaan paikkaan, pellolle lietteen tyhjentäminen ei ole sallittua. Onkin järkevää pyrkiä vähentämään jätevesien määrää käyttämällä vähävetisiä vesikalusteita tai siirtyä kokonaan vedettömään käymälään.